KETONENOKSI.COM

Sosiaalisessa mediassa on julkaistu viime kuukausina runsain mitoin erilaisia polarisaatiota käsitteleviä  tutkimuksia, mielipidekirjoituksia ja kommentteja. Monissa niistä on otettu voimakkaasti kantaa joko Yhdysvaltoja ravisuttaneeseen poliittiseen kahtiajakautuneisuuteen tai oikeistopopulismin kasvuun Euroopassa. Kirjoitukset ovat herättäneet voimakkaita tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta ja epätoivoa. Polarisaatiokeskustelu on vahvasti tunnesidonnaista. 

Selailin tänä viikonloppuna muistiinpanojani tammikuisesta informaatio- ja tietojenkäsittelytieteiden  konferenssista (The Hawaii International Conference on Systems Sciences), tavoitteenani rakentaa tulevaa aihepiiriin liittyvää työpajaesitystä. Havaihduin kiinnostavaan ilmiöön: Kaikki 4 keynote-puhujaa puhuivat varsin humaaneja arvoja korostaen, vaikka kohdeyleisöstä suuri osa oli teknologiaosaajia.

Konferenssi on kooltaan varsin suuri, sisältäen useita eri teema-alueita ja lukuisia päällekkäisiä sisältökokonaisuuksia. Useat sisällöistä menivät kaltaiseltani humanistisen pohjakoulutuksen saaneelta “yli hilseen”, mutta nuo kaikki keynote-puheenvuorot olivat helposti ymmärrettäviä. Puheenvuoroissa korostuivat mm. seuraavat asiat:

• Ns. “käänteinen mentorointi” eli iästä, kokemuksesta, asemasta jne. riippumaton oppiminen
• Vuorovaikutustaidot ja kuratointi, sekä ihmisten että ihmisten ja älykkäiden laitteiden välillä
• Kognitiivinen ymmärrys (esim. tunteet) keskeisenä osana digitalista viestintää
• Eksponentiaalisen kasvun uhat ja tarve panostaa hiljalleen tapahtuvan muutoksen havainnointiin (historiantuntemus, kulttuuriset muutokset)

Työstän arvonluonnin väitöskirjatutkimusta ja keynote-puheenvuorot yllättivät minut positiivisesti. Ne tukivat vahvasti myös omia havaintojani siitä, kuinka suuri merkitys toimintakulttuureilla ja vuorovaikutustaidoilla on sekä yritystoiminnan että koko yhteiskuntamme digitalisoitumiselle). Lähestymmepä digitalisaatiota mistä tahansa näkökulmasta – yritystoiminnan perspektiivistä, tutkijana, työtoverina, ystävänä, vapaa-ajan yhteisöjen jäsenenä, äitinä tai puolisona – emme voi välttyä vuorovaikutustaitoihimme ja arvovalintoihimme liittyvältä keskustelulta. 

Kuten viime kuussa julkaistussa DEEVA -blogissani jo totesinkin, selviytyminen (menestyminen) monikanavaisissa sosiaalisen median toimintaympäristöissä edellyttää entistä syvällisempää vuorovaikutustilanteiden ymmärrystä erilaisine yksilötason motiiveineen. (Ks.”Tunne asiakkaasi tarpeet. Kehitä vuorovaikutusta.”). Sillä olivatpa tunteemme läsnä peiteltyinä tai käsittelemättöminä, tiedostaen tai tiedostamatta, ne ovat mukana kaikessa mitä yksilöinä teemme ja miten koemme asioita. Siksi myös polarisaatiota tai ja ylipäätään kaikkea inhimillistä vuorovaikutustamme – olipa se sitten analogista tai digitaalista – ohjaavat ennen kaikkea halumme / kykymme ymmärtää tunteidemme merkitystä vuorovaikutuksessamme. Tuota ymmärrystä voimme kasvattaa mm. pyrkimällä tarkastelemaan mielenkiinnon kohteenamme olevia tapahtumia / henkilöitä entistä avoimemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Koska muutos lähtee parhaiten liikkeelle omasta ymmärryksestämme, tässä siihen liittyen muutamia näkökulmia huomioitavaksi:

Miia Kosonen ja “Yhteisöstä luopumisen taito” (yhteisöllisyyden elinkaari)

Ilona Rauhaa ja “Työelämän tunnesopimus” (tunteiden vaikutus suorituskykyyn)

Gaia Leadership (blogi) ja “Tunteet työssä” (tunteet huomioiva johtaminen)

Kari Murto ja “Systeeminen ajattelu ja toiminta esimiehenä” (oman toiminnan vaikutus kokonaisuuteen)