AJATTELUN MURROS

Viimeisin päivitys 9/2020

Muutoksen tuulet

Siinä missä 2010-luvun alkua leimasivat suomalaisen innovaatiopolitiikan uudistamiseen tähtäävät kehityshankkeet ja toimenpiteet, 2020-luvulle tultaessa innovaatiopolitiikan keskiöön nostettiin erilaisten temaattisten ja alueellisten innovaatioekosysteemien toiminnallistaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että aikaisemmin vallalla ollutta teknologia- ja innovaatiopainotteista lähestymistapaa on viety yhä määrätietoisemmin kohti laajaan osallistavuuteen pyrkivää vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä. Niin innovaatiopolitiikan tavoitteista kuin toimintatavoista on tullut yhä ihmislähtöisempiä ja läpinäkyvämpiä.

Samaan aikaan kiinnostus sekä tulevaisuusajatteluun että erilaisiin strategisen ennakoinnin tukena käytettäviin menetelmiin ja prosesseihin ovat kasvaneet huomattavasti. Tästä ovat osoituksena mm. niin ennakoinnin jo vakiintunut asema kunta-alalla ja monissa edelläkävijäyrityksissä, tulevaisuustietoisuuden lisäämiseen tähtäävän tapahtuma- ja koulutustarjonnan sekä asiantuntijaverkostojen vakiintuminen, kuin viimeisimmässä Tulevaisuusbarometrissä esille noussut kansalaisten laaja kiinnostus tulevaisuuksien tutkimukseen ja tulevaisuutta koskevaan päätöksentekoon.

Sekä innovaatiopolitiikan uudistamistyön että yksilö- ja organisaatiotasoilla tapahtuvan tulevaisuusajattelun / ennakointiosaamisen kehittymisen taustalla vaikuttaa kaiken aikaa kirjava joukko erilaisia toisiinsa kietoutuneita muutostekijöitä (ilmastonmuutos, muutokset geopoliittisissa valtasuhteissa, teknologiakehitys, työn murros, jne.) ja trendejä (esim. kaupungistuminen ja digitalisaatio, populismin nousu, kasvava kapitalistisen talousajattelun kyseenalaistaminen jne.). Lisämausteensa tilanteeseen on luonut EU:n (ja siten myös Suomen) yhä haasteellisemmaksi käynyt asema osana kansainvälistä poliitiikkaa ja talousjärjestelmää. Näistä lähtökohdista ovat sittemmin syntyneet mm. EU:n uusi missiolähtöinen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka sekä EU:n Green Deal – kunnianhimoinen kestävää kasvua tukeva toimenpidepaketti.

Valitettavasti, kuten alla olevasta kuvakoonnistakin voi havaita, vielä on matkaa yritysten ns. tulevaisuuskestävyteen. Itse olen nostanut tätä haastetta esiin jo jonkin aikaa eri puheenvuoroissani (ks. esim. blogini “Tulevaisuuskyvykkyys strategisten kyvykkyyksien ja osaamisten kehittämisen välineenä“), sillä vain harva yritys on osaa vielä riittävästi hyödyntää tulevaisuusosaamista ja -tietoa oman yritystoimintansa kehittämisessä. Samasta aiheesta kirjoittivat Nando Malmelin, Matti Pihlajamaa ja Pauli Komonen Talouselämään maaliskuussa 2020 otsikolla “Yritykset eivät hyödynnä tulevaisuustietoa“. Pelkkä kiinnostus tulevaisuusajatteluun ja ennakoinnin trendeihin ei riitä, vaan niiden tueksi tarvitaan prosesseja, jotka paitsi tukevat tiedon analysointia niin tehostavat myös sen hyödyntämistä yritystoiminnan arjessa.

*****

Pois totutuista ajattelu- ja toimintamalleista

Käynnissä oleva systeemimuutos on nostanut esille laajoja sosiaalisia ja taloudellisia haasteita. Niiden ratkaiseminen edellyttää globaalissa toimintaympäristössä tapahtuvien muutosten yhä systemaattisempaa havainnointia, analysointia ja ennakointia. Tähän ennakointijärjestelmien ja -osaamisen tarpeeseen on koronaviruspandemian myötä havahduttu yhä näkyvämmin – kuten kirjoittavat Sitran asiantuntijat Timo Hämäläinen ja Katri Vataja. Mutta…

… kuten palkittu amerikkalainen tulevaisuudentutkija on Amy Webb kirjoittanut osuvasti, strategisen ennakoinnin hyödyt eivät rajoitu vain riskien tunnistamiseen vaan myös mahdollisuuksien löytämiseen.

… systeeminen ymmärrys mahdollisista tulevaisuuksista ei synny koskaan yksittäisiä muutostekijöitä vaan kokonaisuuksia tarkastelemalla – tämä pätee erityisesti silloin kun puhumme niistä epätodennäköisimmistä ja siten meidät helposti yllättävistä muutostekijöistä.

Tästä tuikitärkeästä kokonaiskuvan ymmärtämisen tarpeesta kirjoitin keväällä 2018 paljon lukukertoja ja myös yhteydenottoja keränneessä blogissa otsikolla “Millaisia ovat tulevaisuuden markkinat ja osaamistarpeet? Näkemyksemme neljästä suuresta murroksesta“. Halusin korostaa sitä, että kokonaiskuvan rakentamisen ohella tarvitsemme ennen kaikkea halua haastaa nykyisiä ajattelu- ja toimintamallejamme. Tähän viittaavat myös viime aikoina yleistyneet ja toisiinsa vahvasti kytkeytyneet tulevaisuuslukutaidon ja resilienssin (yksilötaso) sekä tulevaisuuskestävyyden tai -kyvykkyyden (organisaatiotaso) käsitteet.

Miten tätä tarvittavaa ajattelu- ja toimintamallien muutosta on mahdollista edistää?

*****

Kohti kokonaisvaltaista ajattelun murrosta

Omiin, jo teinivuosista lähtien tekemiini, pitkin matkaa polveilevalla työurallani (tutkimus, kehitys, koulutus) keräämiini havaintoihin, oppeihin ja kokemuksiin nojaten uskon suurimman haasteemme olevan olevan yhdistelmä juurettomuutta (lue: heikko oman kulttuurihistoriamme ja -perimämme tuntemus), näköalattomuutta (lue: kokonaisuuksien ymmärtämisen vaikeutta), älyllistä laiskuutta (lue: tiedollista vajetta ja/tai asiantuntemuksen kapeutta sekä itsensä johtamisen puutetta (lue: erilaiset ajattelun vinoumat tai tunne-/kokemusperäisen informaation ylivalta). Toisaalta, liian usein tarkastelemme asioita vain joko yksilö-, organisaatio- tai yhteiskunnan tasolla – emmekä siksi näe asioita riittävän laajasti.

Jotta voisimme saavuttaa erilaiset innovaatiopoliittiset tavoitteemme, ja edistää yritystemme uudistumis- ja kilpailykykyä, tarvitsemme rutkasti enemmän panostuksia osaamisen kehittämiseen. Ja kuitenkin, liikkeenjohdollisia tavoitteita palvelevan strategisen osaamisen kehittyminen on vielä aivan liian usein irrallaan yritysten ennakoinnin prosesseista. Jotta tarvittava muutos voitaisiin saada aikaiseksi, kehotan kiinnitämään huomiota seuraaviin tekijöihin:

1# Kokonaisuuksia tarkastelevat systeemiset asenteet ja ajattelumallit

Tällä tarkoitan mm. erilaisten toisistaan riippumattomien institutionaalisten tekijöiden (esim. jaetut säännöt, normit, merkitykset) ymmärtämistä. Sekä systeemisen ajattelun harjaannuttamista tavalla, joka tarkastelee useita samanaikaisia muuttujia eikä juutu lineaaristen syy-seuraus-suhteiden etsimiseen. Näin toimiessamme voimme löytää aivan uudenlaisia avauksia mm. julkisen ja yksityisen sektorin välisen yhteistyön tarkasteluun – ne kun ovat aina myös sidoksissa toinen toisiinsa.

2# Tulevaisuudenlukutaitoa vahvistavat osaamiset

Moninäkökulmaisuus ja joustavat ajattelurakenteet ovat erityisen keskeisessä roolissa myös tulevaisuusajattelun ja organisaatioiden tulevaisuussuuntautuneessa kehittämistyössä – niistä kerron tarkemmin Tulevaisuuskestävyys – sivupalkin alla.

3# Yhteiskehittäjyyttä edistävät toimintamallit ja -kulttuurit

Muutos ns. tuotekeskeisestä kohti palvelukeskeisempää yritystoimintaa on viime vuosikymmenen aikana konkretisoitunut erityisesti uudenlaisina tiedon jakamisen ja välittämisen tapoina, reaaliaikaisen asiakasdatan keruun mahdollistumisena sekä uusien liiketoimintamahdollisuuksien realisoitumisena. Yhtenä tärkeimpänä muutosajurina on toiminut sosiaalinen media, sillä sen luoma murros on muuttanut niin aikaan (million asioita tehdään), paikkaan (missä asioita voidaan tehdä), toimijoihin (ketä voi tehdä mitä) kuin toimijoiden välisiin yhteyksiin (kenen kanssa asioita voi tehdä) sidoksissa olevia ajattelu- ja toimintamallejamme.

Samalla sosiaalinen media on uudistanut myös arvonluonnin. Aineellisen pääoman sijaan sosiaalinen media on rakentunut aineettoman pääoman varaan, mikä puolestaan on lisännyt muutosalttiutta arvoa luovien osapuolien roolituksissa. Arvoketjujen sijaan arvoa syntyy useiden samanaikaisesti toimivien arvoverkostojen muodossa.

*****

Aihepiiriä sivuavia kiinnostavia julkaisuja

Bicket, Christie, Gilbert, Hills, Penn & Wilkinson (2020). Supplementary guide: Handling complexity in policy evaluation. Magenta Book 2020.
Capra & Luisi (2014). The Systems View of Life. A Unifying Vision. Campridge University Press. Campridge, UK, 2014.
Jalonen, Helander & Mäkelä (2020). Arvostustalous. Vastapaino.
Jäppinen & Pekola-Sjöblum (2020) Kunta-ala ennakoijana. Ennakointitoiminta kunnissa ja kuntayhtymissä 2019. Suomen Kuntaliitto.
Kaivo-Oja & Marttinen (2008). Foresight systems and core activities at national and regional levels in Finland 1990–2008. Developing foresight systems for a better life in Finland and Europe. Finland Futures Research Center, 2008.
Ketonen-Oksi & Valkokari. (2019) Innovation Ecosystems as structures for Value Co-Creation, Technology Innovation Management Review, 9(2), pp. 25-35.
Koponen (2019) Alustatalous ja uudet liiketoimintamallit. Alma Talent.
Koski, Husso, Kutinlahti, Huuskonen & Nissinen (2019) Innovaatiopolitiikan lähtökohdat. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2019:18.
Lemola (2020). Kohti uutta tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa. Vastapaino, Tampere 2020.
Mazzucato (2018) Mission-oriented research & innovation in the European Union. A problem-solving approach to fuel innovation-led growth. Directorate-General for Research and Innovation. European Commission.
Miller (2018). Transforming the future. Anticipation in the 21^st Routledge.
Mureith (2020). A Note on the State of Futures Preparedness. Journal of Futures Studies, Feb. 11, 2019.
Norman (2001). Reframing Business – When the map changes the landscape. JohnWiley & Sons Ltd.
‘Perspectives for the EU’s strategic priorities in 2019 – a new design for sustainable growth’, Publications of the Ministry of Economic Affairs and Employment 36, 2019.
Pohjola (2020). Innovaatiot ja talouskasvu: Suomi kansainvälisessä vertailussa. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, public speak 2.3.3020
Pouru, Minkkinen, Auffermann, Rowley, Malho & Neuvonen (2020). Kansallinen ennakointi 2020. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisuja 2020:17.
United Nations (2015) Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development. A/RES/70/1
Valtioneuvoston kanslia (2020). Kestävän ja kehittyvän yhteiskunnan ratkaisuja tuottava Suomi.